Maailman paha on olemassa; välitämme siitä tai emme. Meidän
olemassaolomme ei ole enää riippuvainen siitä pystymmekö metsästämään riistaa tai
viljelemään maata. Maailma on muuttunut hurjasti viime vuosikymmeninä.
Köyhästä on tullut köyhempi kuin koskaan. Maalaiskulttuurissa asuessa ihminen
pystyi tekemään omaksi hyväkseen sellaisia asioita kuten kalastamaan,
metsästämään ja viljelemään. Tämän päivän köyhällä siihen ei ole
mahdollisuutta. Köyhyydestä on kuitenkin tullut paljon enemmän kontrolloidumpaa
kuin koskaan. Perustoimeentulosta on pystyttävä antamaan erilaisia selvityksiä
runsaasti. Oma kohtalo on monen päättäjän käsissä. Välittääkö välittämisen
ammattilainen?
Välittäminen on sitä, että haluaa vaikuttaa asioihin joita tekee.
Usein katselemme suuria kokonaisuuksia, kun meidän pitäisi kohdistaa
voimavaramme pieniin asioihin, niihin joita voimme tehdä. Meren pelastaminen
lähtee liikkeelle vesipisarasta. Emme voi auttaa kokonaista merta, jos emme tee
ratkaisua omalla kohdallamme. Olemme joko mukana välittämässä tai liitymme
ryhmään, joka ei välitä. Pahinta on olla välittämättä ja vaieta.
Olen joskus kuullut sanonnan; että ”Valta on sillä, joka
välittää vähiten.” Usein arvokeskusteluissa köyhyydestä syytetään köyhiä
itseään. Meistä jokainen on kuullut tai kokenut miltä tuntuu, kun
kohtaa ihmisen, toisen vertaisen, joka välittää. Välittäminen on tekemistä,
toimimista ja sillä on tavoite. Olen oman lapsuuteni viettänyt maalla. Usein
mummoni kääri eväspaketteja naapureille. Niissä oli vastapaistettua leipää,
tuoretta lihaa tai kasviksia tai piirakoita. Lapsena en ymmärtänyt merkitystä,
pidin sitä itsestään selvyytenä. Se merkitsi lähimmäisen elämästä
vastuunkantoa. Mummoni viesti oli siis naapurille; ”Minä välitän siitä, että
sinulla on edes vähän paremmin asiat. Minä olen siis itsekin olemassa”. Olemme
olemassa itsellemme ja toisillemme välittäessä.
Vappu Salivuoren sanoin
”Ihmisiä on monenlaisia. Toiset ovat
normaaleja,
toiset
epänormaaleja. Niitten ero on hyvin pieni,
ei sitä helposti huomaa.
Normaali tekee työtä ja kulkee
todellisuudessa.
Epänormaali taas elää
mielikuvitusmaailmassa.
Normaali ihminen vihaa ja rakastaa.
Epänormaali taas kuulee erilaisia ääniä,
taikka vaipuu syvään alakuloisuuteen.
Molemmat ovat kuitenkin tärkeitä,
kumpiakin tarvitaan tässä pahassa
maailmassa.”
Vappu Salivuoren
(1927- 2003) oli runoilija, joka käsitteli ihmisenä olemista kehitysvammaiseksi
määritellyn henkilön näkökulmasta.
Kukkahattutätien sanotaan työntävän nenänsä asioihin, jotka
eivät heille kuulu. Kukkahattutäteilyn tärkein tehtävä on työntää nenänsä
asioihin, mitkä sinänsä eivät kuulu heille. Asioiden esiin nostaminen ja
näkyväksi tekeminen niiden puolesta, jotka eivät itse siihen kykene, on
kukkahattutätien toiminnallinen ominaisuus. Sosiaaliseettinen toiminta sanoin ja teoin on
tämän päivän ”eväspaketit”.
Kukkahattutädeissä ja -sedissä asuu paljon välittämistä ja energiaa. On itsestämme kiinni, miten tämän energian suuntaamme. Toisiamme tukien ja asioista keskustellen voimme tehdä kukkahatuista välittämisen merkkejä.
Kukkahattutädeissä ja -sedissä asuu paljon välittämistä ja energiaa. On itsestämme kiinni, miten tämän energian suuntaamme. Toisiamme tukien ja asioista keskustellen voimme tehdä kukkahatuista välittämisen merkkejä.